Minä olen Satu – enkä usko, että ihmistä voi kohdata vain osina

BelAmor syntyi rakkaudesta ihmisyyteen. Ei ainoastaan sen kauniisiin ja helposti hyväksyttäviin puoliin, vaan myös siihen, mistä usein vaietaan.

Halusta ja haluttomuudesta. Häpeästä, peloista ja fantasioista. Kehon muistoista, kaipuusta, rajoista ja tarpeesta tulla nähdyksi sellaisena kuin todella on.

Olen Satu Ristilä, BelAmorin takana työskentelevä seksuaaliterapeutti, seksuaalineuvoja, kognitiivinen lyhytterapeutti ja nepsy-valmentaja. Koulutukseltani olen myös sosionomi ja hoitaja, ja olen työskennellyt ihmisten rinnalla yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Vuosien mittaan olen oppinut, ettei ihmistä voi ymmärtää tarkastelemalla vain yhtä kohtaa hänen elämästään. Seksuaalisuutta ei voi erottaa kehosta, hermostosta, ihmissuhteista, eletystä historiasta tai ympäröivästä kulttuurista. Myöskään parisuhteen vaikeudet eivät aina synny rakkauden puutteesta. Joskus niiden taustalla ovat erilaiset hermostot, sanoittamattomat tarpeet, aiemmat kokemukset tai kaksi täysin erilaista tapaa yrittää löytää turvaa.

Ammatillisen tiedon rinnalla kulkee eletty elämä
Ammatillinen osaamiseni perustuu koulutukseen, pitkään työkokemukseen ja jatkuvaan haluun ymmärtää ihmistä yhä syvemmin. Mutta en ammenna ymmärrystäni ainoastaan oppikirjoista.

Myös elämä on opettanut minua.

Tiedän omakohtaisesti, miltä tuntuu, kun elämä ei etene suoraviivaisesti. Kun omaa itseään joutuu rakentamaan uudelleen, tutkimaan vanhoja uskomuksiaan ja katsomaan sellaisiakin puolia itsessään, joita olisi joskus ollut helpompi väistää. Tiedän, ettei muutos aina ala rohkeudesta. Joskus se alkaa väsymyksestä, säröstä tai hiljaisesta ajatuksesta: näin en voi enää jatkaa.

Kokemusasiantuntijuus ei korvaa ammatillista osaamista, mutta se antaa sille syvyyttä. Se auttaa minua muistamaan, ettei vastaanotollani istu ongelma, diagnoosi tai korjattava ominaisuus. Siinä istuu kokonainen ihminen, jolla on oma historiansa, kehonsa, selviytymiskeinonsa ja toiveensa.

Minulle terapeuttinen kohtaaminen ei tarkoita, että minä kertoisin toiselle, millainen hänen pitäisi olla. Se tarkoittaa yhteistä tutkimista: mitä sinussa tapahtuu, mitä olet joutunut kantamaan ja mitä tarvitset voidaksesi elää enemmän omannäköistäsi elämää.

Seksuaalisuus ei ole erillinen huone ihmisessä
Seksuaalisuudesta puhutaan edelleen usein liian kapeasti. Se typistyy helposti seksiin, suorittamiseen, toimintakykyyn tai siihen, kuinka usein jotakin tapahtuu.

Minulle seksuaalisuus on paljon enemmän.

Se on suhdetta omaan kehoon, nautintoon, läheisyyteen, rajoihin ja elämänvoimaan. Se voi näkyä haluna, mutta myös haluttomuutena. Se voi olla leikkiä, uteliaisuutta, aistillisuutta, pelkoa, ristiriitaa tai kaipuuta tulla kohdatuksi ilman vaatimuksia.

Seksuaalisuutta ei tarvitse suorittaa. Kaikkia fantasioita ei tarvitse toteuttaa, eikä niiden olemassaoloa tarvitse hävetä. Kaiken läheisyyden ei tarvitse johtaa seksiin. Ihmisen arvo ei myöskään riipu hänen halunsa määrästä, suuntautumisesta, kehosta, toimintakyvystä tai tavasta muodostaa suhteita.

Työskentelen erityisesti neurodivergenttien ja vammaisten ihmisten kanssa. Haluan tehdä näkyväksi myös heidän seksuaalisuuttaan, tarpeitaan ja oikeuttaan tulla kohdatuiksi kokonaisina ihmisinä. Neurokirjo voi vaikuttaa esimerkiksi kosketuksen kokemiseen, kuormittumiseen, vireystilaan, kommunikaatioon ja siihen, miten läheisyyttä osoitetaan tai vastaanotetaan. Erilaisuus ei kuitenkaan tarkoita vääränlaisuutta.

Joskus suurin helpotus syntyy siitä, ettei ihmistä enää yritetä sovittaa sellaiseen seksuaalisuuden tai parisuhteen malliin, joka ei ole koskaan ollut hänelle oikea.

Metsä muistuttaa siitä, mitä keho jo tietää
Luonto on minulle muutakin kuin kaunis tausta. Se on koti, opettaja ja paikka, jossa oma hermostoni muistaa jotakin hyvin vanhaa.

Rakkauteni Suomen luontoon ja omiin juuriini näkyy vahvasti myös työssäni. Metsä, järvi, hiljaisuus, sauna, tuli ja vuodenaikojen vaihtelu eivät ole minulle irrallisia hyvinvointituotteita. Ne ovat osa kulttuurista ja kehollista muistiamme – tapoja pysähtyä, palautua ja löytää yhteys johonkin itseämme suurempaan.

Luonnossa mikään ei kukoista jatkuvasti. Talvi ei ole epäonnistunut kesä. Lepo ei ole laiskuutta, eikä hitaus ole merkki siitä, että elämä olisi pysähtynyt.

Ihminenkin tarvitsee vuodenaikansa.

Tätä yhteyttä toteutan myös Pohjolan Kajossa⁠, jossa järjestän terapeuttisia ja luontolähtöisiä retriittejä Vilppulassa. Retriiteissä painottuvat hermoston rauhoittuminen, hiljaisuus ja turvallinen pysähtyminen. Osa retriiteistä käsittelee myös seksuaalisuutta, läheisyyttä ja parisuhdetta.

BelAmor ja Pohjolan Kajo eivät ole minulle kaksi täysin erillistä maailmaa. BelAmorissa lähestyn ihmistä seksuaalisuuden, suhteiden ja terapeuttisen keskustelun kautta. Pohjolan Kajossa mukaan tulevat vielä vahvemmin luonto, hiljaisuus ja mahdollisuus irrottautua hetkeksi arjen jatkuvista vaatimuksista.

Molempien ytimessä on sama ajatus: ihmistä ei tarvitse korjata kokonaan toiseksi voidakseen löytää enemmän rauhaa, yhteyttä ja nautintoa elämäänsä.

Miksi kirjoitan tätä blogia?

Haluan tämän blogin olevan paikka, jossa seksuaalisuudesta voidaan puhua ilman kiiltävää pintaa, valmiita vastauksia tai vaatimusta olla tietynlainen.

Kirjoitan täällä halusta ja haluttomuudesta, häpeästä, kehosta, neurokirjosta, parisuhteista, suhteiden moninaisuudesta, fantasioista, traumoista, ikääntymisestä ja muuttuvasta seksuaalisuudesta. Kirjoitan myös luonnosta, hermostosta ja siitä, miksi turva on niin usein läheisyyden näkymätön perusta.

Tarkoitukseni ei ole provosoida tai synnyttää vastakkainasettelua. Haluan kuitenkin kysyä kysymyksiä, jotka saattavat hieman ravistella.

Entä jos sinussa ei olekaan mitään vialla?

Entä jos kehosi ei vastusta sinua, vaan yrittää kertoa jotakin?

Entä jos seksuaalisuus ei ole asia, joka pitäisi saada hallintaan, vaan suhde, johon voisi vähitellen tutustua?

Ja entä jos oma tapasi rakastaa, haluta ja olla lähellä saa olla erilainen kuin sinulle on opetettu?

Tervetuloa BelAmorin blogiin.

Tänne saat tulla kokonaisena – myös niiden puoliesi kanssa, joista et vielä osaa puhua ääneen.